 |
| Fiji |
--Teksti suomeksi alhaalla-
Hi guys!
This is an intervention! For all those dreamers (like me) out there living their lives head in the clouds, standing on the edge but never taking the final step to pursue their dreams. Thinking too much.
I'd like to give you a little gentle push. You see, I've been there. I took that final step or more like a jump. And a big jump it was, 15000 kilometer jump to be exact. Guess what happened? Instant regret.
It was 2008, I was 19 and I had been traveling for couple of days to finally arrive to my destination, Brisbane, Australia. I had been dropped by a taxi driver to my host family and directed to my room. They wouldn't be home tonight. The dinner was in the fridge. Here are the house rules. I was sitting on the edge of my new bed where I'd sleep for the next six months trying to act OK for my new roommate while swallowing back my tears. I wanted to go back to Finland _so_ bad. I was ready take the next flight back to the comfort of my family and friends, to the familiar environment and culture.
What the hell had I done!?
It was 2008, I was 19 and I had been traveling for couple of days to finally arrive to my destination, Brisbane, Australia. I had been dropped by a taxi driver to my host family and directed to my room. They wouldn't be home tonight. The dinner was in the fridge. Here are the house rules. I was sitting on the edge of my new bed where I'd sleep for the next six months trying to act OK for my new roommate while swallowing back my tears. I wanted to go back to Finland _so_ bad. I was ready take the next flight back to the comfort of my family and friends, to the familiar environment and culture.
What the hell had I done!?
The couple and the students I lived with were nice, really. I had expected something else but I got used to it. It is the scariest thing I have ever done! Before Australia I had considered myself as a social person. But let's face it, it's easy to be social when you have been surrounded with the same people your entire life. I never had to make new friends before. Turns out its not so easy.
I missed home and at times I felt anxious and alone. I was confused and lost. At times I wasn't myself because I was trying to adapt too much. Even though I made friends I still missed my friends back home that I had known for many years.
So why do I still think you should take that step?
Ah, a cliché-warning. I learnt so much, I became brave, I got endless thirst for adventures and I think there's nothing in this world I can't do. Regardless of all the hard stuff I faced, I did make dear friends that I still keep contact with, I did awesome (and crazy) things, saw places so beautiful they took my breath away and I felt so privileged, grateful and happy that I had the opportunity to live my dream. Now I wanna do more, see more, explore every corner of this world! And the most important of all: I wouldn't be here and I wouldn't be the person I am now if I hadn't left.
I am not saying that everybody should travel. I'm saying that you should reach for whatever your're dreaming of. No matter how big or small the dreams are, don't forget to go for them. Don't wait, there wont be any better time for it than now.
So take a moment to think what you want. Write it down or make a vision board or whatever helps you to make an action plan. Then appreciate every moment as it comes. Take that step. In fact, I'm about to take another one very soon ;).
So take a moment to think what you want. Write it down or make a vision board or whatever helps you to make an action plan. Then appreciate every moment as it comes. Take that step. In fact, I'm about to take another one very soon ;).
 |
| My leap of faith, literally...Skydiving at Byron Bay, Australia |
 |
| New Zealand |
 |
| Honeymoon beach, Fiji |
 |
| Girl's night, Brisbane |
Hei kaikki!
"Intervention" ei taivu suomenkieleen niin hyvin, mutta se tämä on, väliintulo! Niille unelmoijille, sulle ja mulle, jotka kulkevat päät pilvissä. Haavepöllyissään seisoen ihan siinä unelmien reunalla, mutta ottamatta kuitenkaan sitä askelta. Siltä "reunalta" pökkäisin sut mielelläni alas. Sore.
Muistelimpa nimittäin tässä, kuinka tein ekaa kertaa tuon loikan tuntemattomaan. Ja iso loikka olikin. 15000 kilometrin loikka jos tarkkoja ollaan. Ja arvatkaas mitä tapahtui? Jäätävä katumus.
Olin silloin 19, takana oli pari päivää matkustamista ja olin viimein saapunut kohteeseeni Brisbaneen, Australiaan. Taksikuski oli just jättänyt mut isäntäperheen ovelle, ja mut oli ohjattu huoneeseeni. He eivät olisi kotona illalla. Illallinen löytyisi jääkaapista. Tässä on talon säännöt. Könötin siinä sänkyni reunalla, missä tulisin nukkumaan seuraavat kuusi kuukautta ja esitin olevani OK japanilaiselle kämppäkaverilleni, joka varmasti huomasi, kuinka pinnistelin etten purskahtaisi itkemään täyttä huutoa. Olisin antanut mitä vain, jos olisin voinut palata sillä hetkellä takaisin Suomeen. Takaisin perheen ja kavereiden luo, tuttuihin ja turvallisiin maisemiin ja kuvioihin.
Mitä helvettiä olin mennyt tekemään!?
Olin silloin 19, takana oli pari päivää matkustamista ja olin viimein saapunut kohteeseeni Brisbaneen, Australiaan. Taksikuski oli just jättänyt mut isäntäperheen ovelle, ja mut oli ohjattu huoneeseeni. He eivät olisi kotona illalla. Illallinen löytyisi jääkaapista. Tässä on talon säännöt. Könötin siinä sänkyni reunalla, missä tulisin nukkumaan seuraavat kuusi kuukautta ja esitin olevani OK japanilaiselle kämppäkaverilleni, joka varmasti huomasi, kuinka pinnistelin etten purskahtaisi itkemään täyttä huutoa. Olisin antanut mitä vain, jos olisin voinut palata sillä hetkellä takaisin Suomeen. Takaisin perheen ja kavereiden luo, tuttuihin ja turvallisiin maisemiin ja kuvioihin.
Mitä helvettiä olin mennyt tekemään!?
Oikeastaan pariskunta kämppäkaverit olivat ihan mukavia. Olin odottanut jotain muuta, mutta pian opin, että olin vain tyyppi, joka asui heidän luonaan ja maksoi vuokraa. Se oli ihan ok. Ennen Australiaa olin kuvitellut olevani sosiaalinen tyyppi... Mutta hetkonen. On helppoa olla sosiaalinen kun on tuntenut kaikki ympärillä olevat ihmiset melkein vauvaiästä lähtien. Ikinä ennen mun ei ollut tarvinnut tutustua uusiin tyyppeihin. Selvisi pian, ettei se uusien kavereiden saaminen olekkaan niin helppoa.
Ikävöin kotiin ja välillä tunsin olevani ahdistunut ja yksinäinen. Olin hämmentynyt ja hukassa. Välillä en ollut edes oma itseni kun yritin niin kovasti sulautua joukkoon. Vaikka sain kavereita, kaipasin ystäviäni kotona, joiden kanssa olin viettänyt koko lapsuuteni.
Miksi sitten kehotan kaikkia astumaan mukavuusalueensa ulkopuolelle ja toteuttamaan unelmiaan?
Niin kliseistä, mutta niin totta. Opin valtavasti, musta tuli rohkeampi, sain loputtoman seikkailunjanon ja tiedän ettei tässä maailmassa ole mitään, mitä en voisi saavuttaa. Huolimatta kaikista vaikeuksista sain ystäviä joita tapaan edelleen, tein mahtavia (ja kreisejä) juttuja, näin niin kauniita paikkoja, että henkeä salpasi ja tunsin olevani niin etuoikeutettu, kiitollinen ja onnellinen että sain elää unelmaani. Nyt haluan tehdä enemmän, nähdä enemmän, tutkia maailman joka kolkan! Niin, ja en takuulla olisi tässä ja en olisi tämä ihminen jos en olisi lähtenyt.
En tarkoita, että kaikkien tulisi matkustella, vaan että kaikkien tulisi tavoitella unelmiaan. Eihän niiden unelmien tarvi olla suuria, mutta älä silti unohda toteuttaa niitä. Älä odota, koska tämän parempaa aikaa niiden toteuttamiseen ei tule.
Jotenka mieti, mitä haluat, kirjoita se ylös tai tee "unelmakartta" tai mitä tahansa, joka auttaa punomaan kunnon "game-pläänin". Arvosta kaikkea, mitä se tuo tullessaan. Ota se viimeinen askel. Minäkin otan ;).
Jotenka mieti, mitä haluat, kirjoita se ylös tai tee "unelmakartta" tai mitä tahansa, joka auttaa punomaan kunnon "game-pläänin". Arvosta kaikkea, mitä se tuo tullessaan. Ota se viimeinen askel. Minäkin otan ;).
 |
| Piha Beach, New Zealand |
 |
| Fiji |
 |
| Fiji |
.jpg)
